Olipa kerran sokeritehdas
Senaatin vuonna 1820 Johan Henrik Linderthille myöntämä privilegio eli erityisoikeus sokeritehtaan perustamiseen käynnisti tehdasrakennuksen suunnittelun ja rakentamisen Porvooseen. Tukholmassa oppinsa hankkinut ja hienoston tapoja oppinut porvoolainen kauppias Johan Henrik Linderth rakennutti vuonna 1822 Piispankadun ja silloisen Uudenkadun kulmaan tehdasrakennuksen tarkoituksenaan tuottaa toppasokeria ja siirappia puolen Suomen tarpeisiin.
Hyvän seuramiehen maineessa ollut Linderth hankki Viipurin sokeritehtaan koneita jo etukäteen tehdastaan varten ja tehdas aloitti toimintansa rakennuksen valmistumisvuoden lopussa. Osa tehtaan tärkeimmistä työntekijöistä, kuten saksalaiset tehtaan mestarit, asuivat tehdasalueelle rakennetuissa pienissä puutaloissa. Raaka-ainetta sokerin ja siirapin tuotantoon tuotiin kaukaa, aina Espanjasta, Portugalista ja Rio de Janeirosta asti. Kymmenvuotisessa sokeritehtaassa syttyi tuhoisa tulipalo marraskuussa 1832, jäljelle jäivät vain seinät sekä osa sokerivarastosta. Tehdas kunnostettiin ja toiminta jatkui pian entiseen tapaan.
Perinteikästä apteekkitoimintaa
Linderthin kuoltua vuoden 1835 lopulla hänen Sofia-vaimonsa jatkoi sokeritehtaan toimintaa, mutta perintöriitojen ja sopivan johtajan puuttumisen vuoksi hän lopetti tehtaan vuonna 1839.
Linderthin perikunta myi talon vuonna 1841 apteekkari Leonhard Hougbergille, joka loi tehtaasta liiketoiminnalleen sopivat tilat sekä teki apteekkitoiminnan johtamisen ohessa valtavasti töitä Porvoon vaurastumisen eteen omaa etuaan tavoittelematta. Porvoon 1740-luvulla alkanut apteekkitoiminta sai komeat puitteet apteekin siirtyessä sokeritehtaan tiloihin. Kaupungin uudisrakentamisen myötä Porvooseen suunniteltiin uudet katulinjat, joiden mukaan apteekkirakennus sijaitsi sen kohdalle suunnitellun kadun tiellä. Tästä syystä taloa päätettiin lyhentää 7 kyynärää. Hougbergin valituksen ansioista talo pysyi ennallaan ja vain piha pieneni hieman. Hougberg oli seudulla arvostettu mies ja hän johti 1840-luvulla mm. kaupungin uudelleenrakennuttamis- ja suunnittelutöitä ilman korvausta. Borgåbladet kirjoitti muistokirjoituksessaan Hougbergista arvostavasti: ”Hänen talonsa oli avoinna ylhäisille ja alhaisille, eivätkä köyhät, neuvoja apua tarvitsevat koskaan lähteneet hänen luotaan avustusta saamatta”. Talossa leijuikin perheenomainen yhteenkuuluvaisuuden tunne, johon mahtui myös erimielisyyksiä.
Omistajanvaihdoksia
Apteekin toiminta jatkui vuosi ja vuosikymmen toisensa perään, ihmisiä tuli ja meni vaivoineen ja paranemisineen. Myös apteekkarit vaihtuivat. Vuonna 1917 apteekkitoiminta oli apteekkari ja monitoimiyrittäjä Mikanderin käsissä, joka päätti myydä apteekin. Ostajaksi päätyi samaisena vuonna Birger Poppius, joka pyöritti apteekkitoimintaa lopulta parikymmentä vuotta. Apteekkari Poppius osoittautui harvinaisen iloluonteiseksi ja hyväsydämiseksi mieheksi, jonka työteliäisyyden hedelmistä osallisiksi pääsivät mm. kaupungin terveydenhoitolautakunta, kirkkovaltuusto, Ruotsalainen klubi ja Porvoon purjehdusseura.
Uuden, vuonna 1928 voimaan tulleen apteekkilain mukaan useimpien apteekkien oikeuksia myönnettiin proviisoreille lääkintähallitukselle osoitetun hakemuksen perusteella. Porvoon vanha apteekki jäi kuitenkin ns. kanta-apteekiksi neljäksi vuosikymmeneksi. Tämä tarkoitti sitä, että apteekkioikeudet voitiin siirtää perintönä tai myydä eteenpäin lääkintähallituksen siihen puuttumatta. Birger Poppiuksen kuoltua v. 1937 apteekkioikeudet sekä itse apteekkirakennus pidettiin suvussa.
Värikkäästä eilisestä tähän päivään
Entisestä sokeritehtaasta ja apteekista on nyt kuoriutunut lämminhenkinen ravintola, Bar & Bistro Wanha apoteekki. Wanhan apoteekin rakennus on kokenut maailman muutoksen ja elämän suuria melskeitä sekä elänyt mukana lukuisten ihmisten iloissa ja suruissa. Historian havina ja nykyisyys elävät Wanhassa apoteekissa sulassa sovussa. Niin tehdasvuodet kuin 140-vuotinen apteekkitoimintakin ovat jättäneet jälkensä mukavan kotoisiin tiloihin, joissa on juteltu porvoolaisten kuulumisista ja voinneista jo vuosisatoja.
Vaikka toiminta on muuttunut ajan saatossa, niin vanhoja hyviä asioita ja arvoja löytyy Wanhasta apoteekista tänäkin päivänä runsain mitoin. Asiakkaan huomioiminen ja kuunteleminen ovat yhä kunnia-asioita ja elämänlaatua lisäävä ilonpito on erityisen suositeltavaa. Yksi olennaisimmista asioista on myös se, että Wanhaan apoteekkiin ovat kaikki tervetulleita sellaisenaan, ikään, siviilisäätyyn tai muuhun vastaavaan katsomatta. Aitous, lämmin yhteisöllisyys ja suvaitsevaisuus ovat Wanhan apoteekin olohuonemaisessa sielussa syvällä. Kotoisan mutkaton tunnelma rentouttaa ja houkuttelee vienosti nauttimaan talon konstailemattoman herkullisista antimista, hyvästä seurasta, leppoisasta musiikista ja hilpeästä puheensorinasta.
